Mummoilua ja joulunodotusta

Olen nyt jotenki heittäytynyt ihan mummoksi. En tiedä johtuuko se tästä ihastuttavasta joulunodotussäästä vai mistä, mutta olen nauttinut suunnattomasti kotona kykkimisestä ja NEULOMISESTA! Äiti löysi kaksi vuotta sitten aloittamani kaulahuivin ja keksi, että voisin päätellä sen ja antaa ihanaakin ihanammalle Eevi-serkulleni 5-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Loistava idea äiti. Ja koska samaista lankaa oli vielä paljon jäljellä päätin neuloa myös huiviin sopivan pipon. Ja vaikka itse sanonkin, tuli aika kivat, toivottavasti Eevikin tykkää :)

Sunnuntaina avattiin joulu ihan virallisesti. Jotenkin on ollut tosi ikävää, kun joulujuttuja on alettu hössöttää niin kamalan aikaisin ja joka vuosi se vain aikaistuu. Yök. En voi käsittää, miten esimerkiksi Lappeenrannassa oli laitettu valoja keskustan puihin jo syysloman alussa! Kuulemma "talvivaloja", just joo sanon minä. Mutta nyt on kuitenkin jo joulukuu, joten minunkin mitta-asteikolla täysin hyväksyttävää alkaa odottaa joulua ja laitella jouluvaloja sekä paistaa torttuja ja piparieta. Katsottiin pikkuveljien kanssa lauantai-iltana jopa jo yksi jouluelokuva. Madagasgarin joulu oli aivan huisin hauska!

 

Joka joulunalus on pakko käydä joulunavajaisissa, koska se vaan kuuluu asiaan. Olen varmaan vähän jämähtäny joihinkin tapoihini, mutta ei se minua haittaa. Saan niistä tietyistä traditioista aina sen oikeianlaisen fiiliksen. Oltiin sen verran myöhään eilen liikenteessä, että ei ehditty kaupungilla palon pyöriskellä. Käytiin vain juomassa höyryävän kuumat glögit ja syömässä uunituoreet joulutortut. Sen jälkeen pitikin jo kiiruhtaa katsomaan ilotulitusta. Voi, oli hieno!!

Olen aivan innoissani tästä viimeinkin tulleesta talvesta. Vaikka onkin kylmä, eikä ulkona voi pitkään olla jäätymättä, on tuota valkoista luontoa niin mukava katsella sisältä lämpimästä. Äiti oli kotona jo viritellyt jouluvaloja vähän joka paikkaan ja käytiin ostamassa myös minulle kämpille kivat valot. Voin laittaa kuvia sitten, kunhan saan ne ripustettua johonkin. Ja myöskin vanhaan paperitähteeni löytyi lamppu ja johto, jotka olivat hukassa, joten saan senkin nyt sitten laitettua ikkunaan :) Tuollaiset samanlaiset pallot ostettiin myös minulle...

 

 

Viimeiset viikot ennen joululomaa tulee olemaan melko kiireisiä.. Koulussa on meneillään aika suuritöinen projekti, joka vie melkoisesti aikaa, mutta onneksi se on kohta valmis. Sitten vielä ennen kuin päästään kunnolla joulun makuun, pitäisi tehdä viisi tenttiä, joista kyllä venäjä aiheuttaa tällä hetkellä kaikista eniten harmaita hiuksia. Mutta eiköhän niistäkin loman toivossa selvitä. Ensi viikonloppuna olen taas tulossa kotiin. Pidetään tyttöporukalla pikkujouluja meillä. Niistä tulee luultavasti, ainakin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, erittäin vauhdikkaat ja riemukkaat. Niitä odotellessa taidankin jatkaa raportin kirjoittelua, huomenna taitaa olla viimeinen palautuspäivä.. Niin joo ja onhan tässä välissä tulossa itsenäisyyspäiväkin, jonka varalle on myös jo oikein kivoja suunnitelmia.. Niistä mahdollisesti myöhemmin lisää. 

 

 Anteeksi kuvanlaatu, kamera jäi Lappeenrantaan, joten jouduin turvautumaan puhelimen kameraan...

 

Ihan niin valmis jouluun en vielä ole, että kuuntelisin, saati linkittäisin, joululauluja. Sorry.

 

I'm on my way

Tästä on tullut jo ihan tapa. Taitaa olla jo viides tai kuudes viikko peräkkäin, kun istun maanantaina junassa kohti Lappeenrantaa. Viikonloppu kotona on takana päin ja uusi kouluviikko odottaa. Tässä periodissa lukujärjestykset sattuvat kohdaltani niin mukavasti, että maanataisin on vapaapivä. Saan siis joka viikko pidennetyn viikonlopun. Olen nyt siis ollut kotona viikonloppuja jo kuudetta viikkoa putkeen. Pikkuhiljaa alkaa laukkujen pakkaaminen ja purkaminen ärsyttää. En ehdi kuin juuri ja juuri asettua aloilleni kun jo taas pitäisi olla lähdössä. Perjantaisin ei jaksaisi ruveta pakkaamaan ja tiskaamaan ja muistaa viedä roskikset ja kastella kukat ja vaikka mitä. Niin monta asiaa on, jotka pitää muistaa tehdä ennen lähtöä. Jopa jääkapin tyhjäksi syöminen on tosi ärsyttävää. Kotona on kyllä aina tosi kiva käydä, enkä tiedä miten muuten kuluttaisin koko viikonlopun, jos jäisin Lappeenrantaan yksikseni. Mutta silti, matkustaminen väsyttää.

Vaikka välimatka taittuu kätevästi junalla, on se kuitenkin aina pieni voimainponnistus. Ongelmaksi muodostuvat aina joko bussivuoron satuttaminen sopivasti aikatauluihin Lappeenrannan päässä tai sitten kyyti juna-asemalle kotopuolessa. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on jokin huono karma busseja vastaan. Aina kun olisi kerettävä jonnekin, bussit ovat joko myöhässä tai eivät tule ollenkaan. Olen myöhästynyt junastaikin bussin myöhästelyn taikia. Ja koulusta useampiakin kertoja. Perjantaina jälleen linja 3 oli auttamatta ja aivan huomattavasti myöhässä, joten olisin myöhstynyt junasta selvästi. Kerrankin voin kuitenkin kiittää VR:ää myöhstelystä ja kerkesin junaan. Kotona joudun aina vaivaamaan ukkia, koska vanhemmat ovat töissä, jolloin eivät tietenkään ole kuskailemassa. On se aina niin hankalaa, mutta selvitty on.



tältä näytti vielä muutama viikko sitten...

On tässä matkustelussa toisaalta hyvätkin puolensa. Viikko alkaa ihanasti ruhtinaallisella ajalla omille ajatuksille, koulujutuille ja kaikelle muulle. 1h50min matkan aikana ehtii hyvin suunnitella ja organisoida alkaneen viikon tapahtumat tai vaikkapa päivittää tätä blogia.

Nyt kun tässä tulee kahden viikon tauko kotiin menossa, tuntuu heti tosi oudolta. Hassua, ensin ei haluaisi mennä ja sitten kun ei voi mennä, haluaakin. Ja aina tuntuu inhottavalle lähteä kotoa. Siitä tunteesta ei varmaankaan pääse kovin nopeasti eroon. Onneksi Lappeenrannassa päiviäni piristää Elisa, jota ilman olisin varmaan jo erakoitunut ja hautautunut yksinäisyyteen. Potkimme toinen toisiamme liikkeelle ja ulos neljän seinän sisältä. Viime viikollakin kävimme lenkillä, jumapssa, leivottiin mustikkapiirakkaa ja vietettiin tyttöjen iltaa.

Seuraavan kerran menenkin siis kotiin vasta kolmen viikon päästä ja silloin on jo joulukuu, hurjaa kuinka aika lentää kuin siivillä.

Loppuun vielä yksi kappale, johon olen aivan koukussa. Sen myötä mukavaa alkanutta viikkoa!

Isin tyttö

En tiedä sanooko kaikki niin, mutta minulla on maailman paras isä. Ja olen ihan oikeasti sitä mieltä. Iskä on rauhallinen, kärsivällinen, ystävällinen, nuorekas, hauska, kiltti, taitava, fiksu, hellyyttävä, hassu, ihana... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Olen pienestä asti ollut isin tyttö. Meillä ei ole iskän kanssa oikeastaan koskaan tullut mistään asioista riitoja, ei edes pahimpina teinivuosinani. Isän kanssa selvittiin täysin ongelmitta ja sulassa sovussa jopa autokoulusta, joka siis suoritettiin yhdessä opetusluvilla. Olen myös harvinaisen paljon viettänyt isin kanssa aikaa pienenä ja vähän vanhempanakin. Ollaan oltu yhdessä niin pesiskentän laidalla kannustamassa ja viisaina spekuloimassa kuin metsäretkilläkin. On käyty vaikka ja missä ja paljon ihania muistoa liittyy kaikkiin yhteisiin hetkiin. Meillä on aina ollut myös monia ihan omia juttuja, joita muut eivät oikein ymmärrä. Lisäksi meillä on traditioita, joihin toiset perheenjäsenet eivät pääse mukaan, esimerkiksi kun olin lapsi, meillä oli ihan omanlainen iltarukous, johon liittyi kaikkea hassua. On myös olemassa asioita, joita kun on tottunut tekemään jonkun kanssa, ne tuntuvat oudoille ilman tätä kyseistä henkilöä. Minulle tällaisia ovat esimerkiksi tiistai-iltaiset jalkapallo-ottelut, joita meillä on isän kanssa tapana katsoa. Nykyisin kun en asu enää kotona, tämäkin tapa on päässyt hiipumaan - valitettavasti. Nyt odotan ihan innolla, kun isi tulee viikon päästä käymään luonani Lappeenrannassa ja menemme yhdessä katsomaan Saipan peliä.
Johtuu varmaan meidän samankaltaisista rauhallisista luonteista, tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme. Minä ehkä hieman nopeammin tulistuvana saatan antaa tulla asioita hieman kovemmalla volyymillä, mutta olemme tottuneet ottamaan toistemme tunteenpurkaukset rauhassa.

Monet ihmettelevät, kuinka läheinen suhde meillä on ja olenkin todella onnellinen siitä yhteydestä, joka välillemme on jo lapsuudessani muodostunut. Kiitos isi!

<3

Hyvää isänpäivää!

We're beautiful like diamonds in the sky

Ihana viikonloppu takana! Oltiin lähes kaikki ystävykset pitkästä aikaa koolla ja juhlittiin porukkamme "kuopuksen" 19v. synttäreiden merkeissä. Olin illalla jotenkin mielettömän onnellinen. Voi vanhat hyvät ajat! Ilta oli siis oikein kiva, vaikka pientä jälkipuintiakin siitä taas seurasi.. Lisäksi sain vielä loistavaa nauruterapiaa, kun törmäsin viime kesäiseen työkaveriini. Hulvattomat jutut on aina taattu. :D

 

Valitettavasti kuvamateriaalia ei ole enempää. Kamera oli kyllä mukana, mutta yhtään kuvaa en sitten ottanut - järkevää. Tämäkin sateenkaaren väreissä loistava juomakuva löytyi puhelimesta.

Tänään oli aivan pakko päästä käymään lenkillä ja vähän kuvailemassa, kun ulkona paistoi pitkästä aikaa aurinko. Tässä muutamia otoksia.





 



Tämä biisi on miun tytöille, we're beautiful like diamonds in the sky <3



Rehellisyys maan perii

Ohhoh, loma vierähti ja niin vierähti muuten tenttiviikkokin! Jopa kolmen tentin keskiviikosta hengissä ja toivottavasti myös edes jollain lailla kunniakkaasti selvitty. Yhteensä meillä oli siis viisi tenttiä: markkinointi, juridiikka, laskentatoimi, viestintä sekä yritystalouden perusteet. Jostain syystä motivaatio on ollu melkeinpä koko syksyn jossain karkuteillä.. En siis oikein jaksanut panostaa tenttiviikkoon, varsinkaan kun edellinen viikko oli syysloma. Tenteistä jäi kuitenkin sellainen tuntuma, että uskoisin niiden menneen läpi. Uusinnat onkin sitten vasta tammikuussa, joten en halua jättää missään nimessä sen varaan, että silloin pitäisi vielä jotain muistaa. Minähän opiskelen siis elämää, en tenttiä varten, kröhöm.

Tässä viime aikoina on tullut mietittyä niin itsekseni kuin kavereidenkin kanssa luottamusta ja sitä kuinka joskus voi olla hankalaa olla täysin rehellinen, koska ei halua loukata tai satuttaa toista. Mutta tulimme kaikki tahoillamme siihen tulokseen, että yleensä rehellisyys palkitaan ja avoimuus on kaikkein paras tapa toimia. Joskus ne vaikeatkin asiat on pakko ottaa puheeksi ja nostaa niin sanotusti kissa pöydälle. Kukaan ei jaksa kovin kauaa elää valheessa tai esittää jotain mitä ei oikeasti ole. Eikä kannata myöskään tehdä asioita vastoin omia tunteita, sillä ei saa kuin harmaita hiuksia. Ne todelliset tunteetkin tulee melko varmasti jossain vaiheessa esiin. Kun asiat pitkittyy, ne mutkistuu. Niin myös näissä käsillä olevissa tapauksissa, joista en nyt halua tässä sen kummemmin avautua. Rakkaushuolia yhdellä jos toisellakin... :) Mutta eiköhän nekin joskus selviä, omalla painollaan.

 

 

Pakko kai se on sitten hehkuttaa, talvi on saapunut kaupunkiin! Tosin ei kuulemma kovin pitkäksi aikaa, mutta kuitenkin. Tykkään kyllä talvesta ja lumesta tosi palon. Ja kun vielä aurinkokin paistaa, niin voiko olla ihanampaa? Pikkupakkanenkin kipristi mukavasti nenänpäätä ja poskia, kun viikonloppuna pikkuveljen kanssa reippailtiin mummolaan. Voisikin alkaa se kunnon talvi jo, loska- ja räntäkelejä ei kaipaa kukaan.

 

Tänään on ohjelmassa 007 Skyfall. Sitä olenkin odottanut, mukavaa :) Toivottavasti ilta ei tuo mukanaan mitään muuta draamaa...

 

 

gangnam style

Loma alottajaisten kunniaksi oltiin yhden kaverin kanssa perjantai-iltana Lappeenrannassa viihteellä.. Paikallisessa yökerhossa oli gangnam style -teemailta. Mielenkiintoista. Ilta sujui oikein moitteetta, oli huippukivaa ja loistavaa seuraa!

Alkuviikon olen vaan laiskotellut kotona. Kavereita on kahvilla ja rupattelemassa käynyt, mutta paljon muuta en olekaan tehnyt. Koulukirjat kyllä odottaa aukaisijaansa... Ehkä huomenna olisi syytä tarttua tuumasta toimeen. Viisi tenttiä luvassa heti loman jälkeisellä viikolla.. Jännittää vähän minkälaisia tentit uudessa koulussa ovat.

Torstaina odotan ihanaa vierasta kylään. Uusi ystävä Nummelasta saapuu junalla lomaani piristämään :) Luvassa tyttöjen ilta ja rentoa hengailua. Can't wait!

Takapakkia ja sen tuomia iloja

Olen ollut jälleen sairastuvalla tämän päivää.. Juuri kun luulin olevani jo terve. Flunssa on kestänyt lähemmäs kaksi viikkoa ja eilinen kahvakuulatreeni ei ollut kovin järkevä. Joten tässä sitä taas ollaan.

Mutta on tässä hyvätkin puolensa. Pitkästä aikaa oli aikaa tehdä jotain kunnon ruokaa. Kävin eilen koulun jälkeen kaupassa ja mukaan tarttui alennettuja kananpojan rintafileitä. Päätin laittaa fileet pannulla käristämisen sijaan uuniin. Tein fileisiin pitkittäiset viillot ja "taskuihin" laitoin fetajuustoa. Pinnalle mausteeksi yrttisuolaa, sitruunapippuria ja basilikaa. Paprika-, chili-, curry-, tomaattiallergisena ruokani näyttävät toisten silmään joskus melko kalpeilta, mutta monet ovat maisteltuaan yllättyneet positiivisesti. Ruoka voi maistua joltain jopa ilman ketsuppia :D Paistoin kanat öljyllä voidellussa uunivuuassa, 200 asteessa, noin 40-50 minuuttia. Lisäksi keitin nuudeleita ja tein omena-kurkku-feta-salaatin.

Oli oikein naminamia!

Olen tänään nauttinut kiireettömyydestä ja rentoilusta täysin siemauksin. Ihanaa olla vaan. Ei tarvitse pestä tai laittaa hiuksia, ei tarvitse meikata tai miettiä vaatteita. Ei tarvitse tehdä mitään. Olenkin tänään vain tuijottanut tv:tä ja tehnyt koulujuttuja. Mukavaa, kun kaikki koulutehtävätkin voi tehdä ihan omaan tahtiin, vaikkapa höyryävän kahvikupposen ja omenapiirakan ääressä. Oikeastaan tykkään aika paljon olla aina välillä kipeänä!

Huomenna kuitenkin ajattelin mennä taas kouluun. Tämä viikko pitäisi jaksaa tsempata ja sitten alkaisi viikon mittainen syysloma. Äiti, iskä ja toinen pikkuveljistä lähtee viettämään lomaa etelän lämpöön, mistä olen vähän kateellinen, ja itse jään toisen veljen kanssa kotiin. Ajattelin ensin viettää alkuviikon Lappenrannassa, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat. Yksi ihana ystävä tulee perjantaina Lappeeseen luoseni kylään ja mennään sitten lauantaia yhdessä junalla kotiin :) Alkuviikko kuluu varmaan koulujuttuja tehdessä, tentit alkavat nimittäin heti loman jälkeen. Maanantaina heti jo yksi ja yhteensä tenttejä on sitten neljä samalla viikolla. Varaan aikaa toki myös rakkaille ystäville! Torstaina vieraakseni saapuu uusi tuttavuus Nummelasta, josta on tullut lyhyessä ajassa hyvä kaveri. Mutta lomakuulumisia tarkemmin sitten ensi viikolla.

 

 

 Olen fiilistellyt tätä biisiä tänään.. Että voikin kuulostaa bond-tunnarilta! En ole suuri Bond-fani, mutta kyllä uusi leffa kiinnostaa. Olen innoissani, kun Nelonen rupeaa näyttämään maanantai-iltaisin joistain vähän vanhempia 007-leffoja. Olen nähnyt vain ihan muutamia Bondeja, joten voisin ehkäpä katsoakin nyt noita..
Mukavaa ja mahdollisimman aurinkoista viikkoa!

Autumn leaves

Tykkään syksystä tosi paljon, koska vaikka siinä on tavallaan kyse kuolemasta, se on jotenkin samalla uuden alku. Ihmetyttääkin, miten kuolema voi olla niin kaunista.. Ehkä se sitten oikeasti onkin. Tänä syksynä omassa elämässä on kääntynyt täysin uusi sivu. Muutto pois kotoa, opiskelujen alkaminen ja uusi kaupunki. Kaikki on sujunutkin ihan ihmeen hyvin. Olen viihtynyt uudessa kotikaupungissani Lappeenrannassa oikein mukavasti.

Syksyisin on aina kiva aloittaa uusia harrastuksia. Yhdeksi sellaiseksi lasken tämän bloginikin. Lisäksi kaikki liikuntaryhmät alkavat. Itse olen innostunut aloittamaan joogan. Vielä yhdellekään tunnille en ole sitkeän flunssan takia päässyt, mutta odotan innolla ensimmäistä joogatuntia torstaina. Lisäksi päätin taas ainakin sadannen kerran, että nyt tänä syksynä alkaa terveellinen elämä, lenkkeily, hyvin syöminen ja nukkuminen jne... No katsotaan milloin se alkaa, ei vielä ainakaan. Mutta nyt kyllä oikeasti haluan aloittaa hölkkälenkkeilyn uudestaan. Ihan kämppäni nurkilta kulkee valaistu lenkkipolku, voisin ehkä käydä sen joku päivä testaamassa.

Tämä syksy on mennyt omalta kohdalta jotenkin täysin ohi, hujauksessa ja tosi vahdilla. Harmittaa että kunnon ruskakin jäi tulematta. Ja kaikki lehdetkin on tippunut ihan huomaamattani. Menneen viikonlopun vietin kotikonnuillani Pohjois-Karjalassa ja siellä syksy on kyllä paljon pidemmällä kuin täällä vähän etelämmässä. Onneksi otin kameran mukaan, sillä aivan ihanan sään ansiosta sain paaaljon kivoja syksykuvia :) Tässä nyt muutamia.

 

 

 

 

 

 

Uudestisyntyminen

Yksi yö tässä hetki taaksepäin eksyin lukemaan yhtä mahtavan naisen kirjoittamaa blogia, jota en kirjoittajan toiveet huomioonottaen tähän linkitä. Siinä tämä nainen kirjoittaa ihanan maanläheisesti ja arkisesti, mutta kuitenkin pohdiskelevasti elämästä ja naisena olemisesta. Sain blogista jonkinlaisn kimmokkeen jatkaa omaa bloggaajan uraani. Aloitin erinimisen blogin joskus pari vuotta sitten, mutta se oli täysin kuolleena syntynyt ajatus. Lähestyin silloista blogiani aivan väärästä suunnasta, joten päätin poistaa sen kesän kestäneen kirjoittelun jälkeen. Jouduin aloittamaan uuden blogin uudella nimellä juurikin poistamisen takia. Ehkä ihan hyväkin toisaalta aloittaa puhtaalta pöydältä. Tuona yönä tuli kuitenkin sellainen tunne että haluaisin saada jollain tapaa purkaa ajatuksiani ja mietteitäni. En ole mikän varsinainen sanaseppä, mutta katostaan mitä tästä tällä kertaa tulee.

En ole koskaan ollut kovin innokas päiväkirjan pitäjä, vaikkakin aina olen haaveillut, ett sellaiseen motivaatiota jostain löytyisi. Jotain kertoo ehkä se, että minulla on ollut sama auringonkukka-kantinen päiväkirja kuusi vuotiaasta asti eikä se taida vieläkään olla puolivälissä.. Hyvät edelletykset siis blogini menestymiselle! :D Toivon tälle yritykselle nyt hieman pidemmpää ikää kuin edelliselle, mutten halua otta mitän paieita tai tavoitteita. Kirjoittelen aina kun siltä tuntuu. Usein minulle käy niin, että aloitan jonkun uuden jutun ja se sitten ajan kanssa hiipuu. Voi olla että blogille käy juuri niin, mutta sittenpähän käy. Jaan mietteitäni niin pitkään kun se tuntuu hyvälle. Toivotaan siis onnea ja pitkää ikää tälle uudelle blogilleni!

Ajattelin yrittää toteuttaa sellaisen visioni, että liittäisin jokaiseen kirjoitteluuni jonkin aiheeseen liittyvän tai liittymttömän kappaleen. Tässä ensimmäinen. Päätin poimia blogilleni nimen tästä kappaleesta koska se on jotenkin niin toivoa täynnä.

Don't you worry child, see heaven's got a plan for you.