Rehellisyys maan perii

Ohhoh, loma vierähti ja niin vierähti muuten tenttiviikkokin! Jopa kolmen tentin keskiviikosta hengissä ja toivottavasti myös edes jollain lailla kunniakkaasti selvitty. Yhteensä meillä oli siis viisi tenttiä: markkinointi, juridiikka, laskentatoimi, viestintä sekä yritystalouden perusteet. Jostain syystä motivaatio on ollu melkeinpä koko syksyn jossain karkuteillä.. En siis oikein jaksanut panostaa tenttiviikkoon, varsinkaan kun edellinen viikko oli syysloma. Tenteistä jäi kuitenkin sellainen tuntuma, että uskoisin niiden menneen läpi. Uusinnat onkin sitten vasta tammikuussa, joten en halua jättää missään nimessä sen varaan, että silloin pitäisi vielä jotain muistaa. Minähän opiskelen siis elämää, en tenttiä varten, kröhöm.

Tässä viime aikoina on tullut mietittyä niin itsekseni kuin kavereidenkin kanssa luottamusta ja sitä kuinka joskus voi olla hankalaa olla täysin rehellinen, koska ei halua loukata tai satuttaa toista. Mutta tulimme kaikki tahoillamme siihen tulokseen, että yleensä rehellisyys palkitaan ja avoimuus on kaikkein paras tapa toimia. Joskus ne vaikeatkin asiat on pakko ottaa puheeksi ja nostaa niin sanotusti kissa pöydälle. Kukaan ei jaksa kovin kauaa elää valheessa tai esittää jotain mitä ei oikeasti ole. Eikä kannata myöskään tehdä asioita vastoin omia tunteita, sillä ei saa kuin harmaita hiuksia. Ne todelliset tunteetkin tulee melko varmasti jossain vaiheessa esiin. Kun asiat pitkittyy, ne mutkistuu. Niin myös näissä käsillä olevissa tapauksissa, joista en nyt halua tässä sen kummemmin avautua. Rakkaushuolia yhdellä jos toisellakin... :) Mutta eiköhän nekin joskus selviä, omalla painollaan.

 

 

Pakko kai se on sitten hehkuttaa, talvi on saapunut kaupunkiin! Tosin ei kuulemma kovin pitkäksi aikaa, mutta kuitenkin. Tykkään kyllä talvesta ja lumesta tosi palon. Ja kun vielä aurinkokin paistaa, niin voiko olla ihanampaa? Pikkupakkanenkin kipristi mukavasti nenänpäätä ja poskia, kun viikonloppuna pikkuveljen kanssa reippailtiin mummolaan. Voisikin alkaa se kunnon talvi jo, loska- ja räntäkelejä ei kaipaa kukaan.

 

Tänään on ohjelmassa 007 Skyfall. Sitä olenkin odottanut, mukavaa :) Toivottavasti ilta ei tuo mukanaan mitään muuta draamaa...

 

 

gangnam style

Loma alottajaisten kunniaksi oltiin yhden kaverin kanssa perjantai-iltana Lappeenrannassa viihteellä.. Paikallisessa yökerhossa oli gangnam style -teemailta. Mielenkiintoista. Ilta sujui oikein moitteetta, oli huippukivaa ja loistavaa seuraa!

Alkuviikon olen vaan laiskotellut kotona. Kavereita on kahvilla ja rupattelemassa käynyt, mutta paljon muuta en olekaan tehnyt. Koulukirjat kyllä odottaa aukaisijaansa... Ehkä huomenna olisi syytä tarttua tuumasta toimeen. Viisi tenttiä luvassa heti loman jälkeisellä viikolla.. Jännittää vähän minkälaisia tentit uudessa koulussa ovat.

Torstaina odotan ihanaa vierasta kylään. Uusi ystävä Nummelasta saapuu junalla lomaani piristämään :) Luvassa tyttöjen ilta ja rentoa hengailua. Can't wait!

Takapakkia ja sen tuomia iloja

Olen ollut jälleen sairastuvalla tämän päivää.. Juuri kun luulin olevani jo terve. Flunssa on kestänyt lähemmäs kaksi viikkoa ja eilinen kahvakuulatreeni ei ollut kovin järkevä. Joten tässä sitä taas ollaan.

Mutta on tässä hyvätkin puolensa. Pitkästä aikaa oli aikaa tehdä jotain kunnon ruokaa. Kävin eilen koulun jälkeen kaupassa ja mukaan tarttui alennettuja kananpojan rintafileitä. Päätin laittaa fileet pannulla käristämisen sijaan uuniin. Tein fileisiin pitkittäiset viillot ja "taskuihin" laitoin fetajuustoa. Pinnalle mausteeksi yrttisuolaa, sitruunapippuria ja basilikaa. Paprika-, chili-, curry-, tomaattiallergisena ruokani näyttävät toisten silmään joskus melko kalpeilta, mutta monet ovat maisteltuaan yllättyneet positiivisesti. Ruoka voi maistua joltain jopa ilman ketsuppia :D Paistoin kanat öljyllä voidellussa uunivuuassa, 200 asteessa, noin 40-50 minuuttia. Lisäksi keitin nuudeleita ja tein omena-kurkku-feta-salaatin.

Oli oikein naminamia!

Olen tänään nauttinut kiireettömyydestä ja rentoilusta täysin siemauksin. Ihanaa olla vaan. Ei tarvitse pestä tai laittaa hiuksia, ei tarvitse meikata tai miettiä vaatteita. Ei tarvitse tehdä mitään. Olenkin tänään vain tuijottanut tv:tä ja tehnyt koulujuttuja. Mukavaa, kun kaikki koulutehtävätkin voi tehdä ihan omaan tahtiin, vaikkapa höyryävän kahvikupposen ja omenapiirakan ääressä. Oikeastaan tykkään aika paljon olla aina välillä kipeänä!

Huomenna kuitenkin ajattelin mennä taas kouluun. Tämä viikko pitäisi jaksaa tsempata ja sitten alkaisi viikon mittainen syysloma. Äiti, iskä ja toinen pikkuveljistä lähtee viettämään lomaa etelän lämpöön, mistä olen vähän kateellinen, ja itse jään toisen veljen kanssa kotiin. Ajattelin ensin viettää alkuviikon Lappenrannassa, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat. Yksi ihana ystävä tulee perjantaina Lappeeseen luoseni kylään ja mennään sitten lauantaia yhdessä junalla kotiin :) Alkuviikko kuluu varmaan koulujuttuja tehdessä, tentit alkavat nimittäin heti loman jälkeen. Maanantaina heti jo yksi ja yhteensä tenttejä on sitten neljä samalla viikolla. Varaan aikaa toki myös rakkaille ystäville! Torstaina vieraakseni saapuu uusi tuttavuus Nummelasta, josta on tullut lyhyessä ajassa hyvä kaveri. Mutta lomakuulumisia tarkemmin sitten ensi viikolla.

 

 

 Olen fiilistellyt tätä biisiä tänään.. Että voikin kuulostaa bond-tunnarilta! En ole suuri Bond-fani, mutta kyllä uusi leffa kiinnostaa. Olen innoissani, kun Nelonen rupeaa näyttämään maanantai-iltaisin joistain vähän vanhempia 007-leffoja. Olen nähnyt vain ihan muutamia Bondeja, joten voisin ehkäpä katsoakin nyt noita..
Mukavaa ja mahdollisimman aurinkoista viikkoa!

Autumn leaves

Tykkään syksystä tosi paljon, koska vaikka siinä on tavallaan kyse kuolemasta, se on jotenkin samalla uuden alku. Ihmetyttääkin, miten kuolema voi olla niin kaunista.. Ehkä se sitten oikeasti onkin. Tänä syksynä omassa elämässä on kääntynyt täysin uusi sivu. Muutto pois kotoa, opiskelujen alkaminen ja uusi kaupunki. Kaikki on sujunutkin ihan ihmeen hyvin. Olen viihtynyt uudessa kotikaupungissani Lappeenrannassa oikein mukavasti.

Syksyisin on aina kiva aloittaa uusia harrastuksia. Yhdeksi sellaiseksi lasken tämän bloginikin. Lisäksi kaikki liikuntaryhmät alkavat. Itse olen innostunut aloittamaan joogan. Vielä yhdellekään tunnille en ole sitkeän flunssan takia päässyt, mutta odotan innolla ensimmäistä joogatuntia torstaina. Lisäksi päätin taas ainakin sadannen kerran, että nyt tänä syksynä alkaa terveellinen elämä, lenkkeily, hyvin syöminen ja nukkuminen jne... No katsotaan milloin se alkaa, ei vielä ainakaan. Mutta nyt kyllä oikeasti haluan aloittaa hölkkälenkkeilyn uudestaan. Ihan kämppäni nurkilta kulkee valaistu lenkkipolku, voisin ehkä käydä sen joku päivä testaamassa.

Tämä syksy on mennyt omalta kohdalta jotenkin täysin ohi, hujauksessa ja tosi vahdilla. Harmittaa että kunnon ruskakin jäi tulematta. Ja kaikki lehdetkin on tippunut ihan huomaamattani. Menneen viikonlopun vietin kotikonnuillani Pohjois-Karjalassa ja siellä syksy on kyllä paljon pidemmällä kuin täällä vähän etelämmässä. Onneksi otin kameran mukaan, sillä aivan ihanan sään ansiosta sain paaaljon kivoja syksykuvia :) Tässä nyt muutamia.

 

 

 

 

 

 

Uudestisyntyminen

Yksi yö tässä hetki taaksepäin eksyin lukemaan yhtä mahtavan naisen kirjoittamaa blogia, jota en kirjoittajan toiveet huomioonottaen tähän linkitä. Siinä tämä nainen kirjoittaa ihanan maanläheisesti ja arkisesti, mutta kuitenkin pohdiskelevasti elämästä ja naisena olemisesta. Sain blogista jonkinlaisn kimmokkeen jatkaa omaa bloggaajan uraani. Aloitin erinimisen blogin joskus pari vuotta sitten, mutta se oli täysin kuolleena syntynyt ajatus. Lähestyin silloista blogiani aivan väärästä suunnasta, joten päätin poistaa sen kesän kestäneen kirjoittelun jälkeen. Jouduin aloittamaan uuden blogin uudella nimellä juurikin poistamisen takia. Ehkä ihan hyväkin toisaalta aloittaa puhtaalta pöydältä. Tuona yönä tuli kuitenkin sellainen tunne että haluaisin saada jollain tapaa purkaa ajatuksiani ja mietteitäni. En ole mikän varsinainen sanaseppä, mutta katostaan mitä tästä tällä kertaa tulee.

En ole koskaan ollut kovin innokas päiväkirjan pitäjä, vaikkakin aina olen haaveillut, ett sellaiseen motivaatiota jostain löytyisi. Jotain kertoo ehkä se, että minulla on ollut sama auringonkukka-kantinen päiväkirja kuusi vuotiaasta asti eikä se taida vieläkään olla puolivälissä.. Hyvät edelletykset siis blogini menestymiselle! :D Toivon tälle yritykselle nyt hieman pidemmpää ikää kuin edelliselle, mutten halua otta mitän paieita tai tavoitteita. Kirjoittelen aina kun siltä tuntuu. Usein minulle käy niin, että aloitan jonkun uuden jutun ja se sitten ajan kanssa hiipuu. Voi olla että blogille käy juuri niin, mutta sittenpähän käy. Jaan mietteitäni niin pitkään kun se tuntuu hyvälle. Toivotaan siis onnea ja pitkää ikää tälle uudelle blogilleni!

Ajattelin yrittää toteuttaa sellaisen visioni, että liittäisin jokaiseen kirjoitteluuni jonkin aiheeseen liittyvän tai liittymttömän kappaleen. Tässä ensimmäinen. Päätin poimia blogilleni nimen tästä kappaleesta koska se on jotenkin niin toivoa täynnä.

Don't you worry child, see heaven's got a plan for you.