Olen pienestä asti ollut isin tyttö. Meillä ei ole iskän kanssa oikeastaan koskaan tullut mistään asioista riitoja, ei edes pahimpina teinivuosinani. Isän kanssa selvittiin täysin ongelmitta ja sulassa sovussa jopa autokoulusta, joka siis suoritettiin yhdessä opetusluvilla. Olen myös harvinaisen paljon viettänyt isin kanssa aikaa pienenä ja vähän vanhempanakin. Ollaan oltu yhdessä niin pesiskentän laidalla kannustamassa ja viisaina spekuloimassa kuin metsäretkilläkin. On käyty vaikka ja missä ja paljon ihania muistoa liittyy kaikkiin yhteisiin hetkiin. Meillä on aina ollut myös monia ihan omia juttuja, joita muut eivät oikein ymmärrä. Lisäksi meillä on traditioita, joihin toiset perheenjäsenet eivät pääse mukaan, esimerkiksi kun olin lapsi, meillä oli ihan omanlainen iltarukous, johon liittyi kaikkea hassua. On myös olemassa asioita, joita kun on tottunut tekemään jonkun kanssa, ne tuntuvat oudoille ilman tätä kyseistä henkilöä. Minulle tällaisia ovat esimerkiksi tiistai-iltaiset jalkapallo-ottelut, joita meillä on isän kanssa tapana katsoa. Nykyisin kun en asu enää kotona, tämäkin tapa on päässyt hiipumaan - valitettavasti. Nyt odotan ihan innolla, kun isi tulee viikon päästä käymään luonani Lappeenrannassa ja menemme yhdessä katsomaan Saipan peliä.
Johtuu varmaan meidän samankaltaisista rauhallisista luonteista, tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme. Minä ehkä hieman nopeammin tulistuvana saatan antaa tulla asioita hieman kovemmalla volyymillä, mutta olemme tottuneet ottamaan toistemme tunteenpurkaukset rauhassa.
Monet ihmettelevät, kuinka läheinen suhde meillä on ja olenkin todella onnellinen siitä yhteydestä, joka välillemme on jo lapsuudessani muodostunut. Kiitos isi!
 |
| <3 |
Hyvää isänpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti