Tykkään, koulu alkoi. Erikoista. Yleensä en niin innoissani ole koulun alusta, mutta jotenkin tämä syksy on ollut poikkeus. Tänään olin jo lähes yli-innokas, kun menin vahingossa kouluun tuntia liian aikaisin :D Todella harvinaista minulle, yleensä olen ennemminkin myöhässä... Opiskelut saivat jälleen arvoisensa alun, partyjen merkeissä tottakai. Ja tällä viikolla juhlitaankin uusia fukseja, ei voi jättää väliin.
Syksy alkaa ihan selkeästi tehdä tuloaan ja reippaalla vauhdilla. Hurjaa, kuinka aikaisin ilta alkaa jo hämärtyä. Mutta päivät ovat olleen ihanan aurinkiosia vielä! Juuri tällaisesta syyssäästä pidän, kuulaita aamuja ja pimeneviä iltoja, voi että. Kaulahuivit kaulaan ja lämmintä vaatetta päälle. Päätin jo, että tämä ilta on pyhitetty syksyn fiilistelyyn, polttelen kynttilöitä, herkuttelen tämän kauden ensimmäisellä omenapiirakalla ja keitän teetä.
Takana on ihanaihana kesänlopetusviikonloppu kotona. Lauantai-iltana käytiin mökillä saunomassa ja kaunista auringonlaskua ihastelemassa. Maisema oli sadunomainen, epätodellinen. Valitettavasti puhelimen kameralla ei pysty sitä kauneutta vangitsemaan kovin kummoisesti, mutta yritin ainakin.
Kuten jo aikaisemmin taisin jossain kohtaa mainita, että kesää Lappeenrannassa oleilen ja odotan innolla kaikkea sitä, mitä kaupungilla on tarjota. No nyt loma alkaa pikkuhiljaa olla loppusuoralla ja kyllä, tämä iloinen ja kaunis kesäkaupunki on tehnyt minuun vaikutuksen. Olen kaiken lisäksi päässyt todistamaan positiivista ja huoletonta tunnelmaa suorastaan aitiopaikalta. Kesää nimittäin viettelin ihanassa ja eloisassa satamassa, Satama-Sannissa. Työpaikka on mitä mukavin, työkaverit mahtavimpia. Huippua siis :)
Kesän aikana olen ehtinyt myös muuttaa. Entisen yksiöni vuokranantaja tarvitsikin asunnon yllättäen omaan käyttöönsä, joten jouduin etsimään itselleni uuden kodin. Se löytyikin tosi helposti ja nopeasti. Pääsin muuttamaan ennen juhannusta ja olen kyllä viihtynyt oikein mukavasti. Koulumatka puolittui, työmatka lähes kaksinkertaistui.. No parempi näin päin kuitenkin. Keskustaan tarvitsee talvella harvemmin mennä.
Alkukesästä kävin taas yliopiston pääsykokeissa. Vieläkään ei tärpännyt, joten tradenomiopinnot jatkuvat. Oikeastaan päällimmäinen tunne on tällä hetkellä helpotus, ei tarvitse aloittaa taas alusta. Aluksi tietysti otti päähän se kevään uurastus, joka nyt ei sitten tuottanut toivottua tulosta. Mutta sen laannuttua olen pystynyt näkemään positiivisetkin puolet. Syksy siis alkaa tutuissa merkeissä. Ihan kivaa. Odotankin jo suorastaan koulun alkua! Koko kesä on mennyt niin epämääräisellä elämänrytmillä, että tunnen tarvitsevani säännöllisempää rutiinia ja arkea. Ja tottakai olen innoissani myös siitä, että näkee kavereita enemmän. Ihana asia, jonka tämä syksy tuo tullessaan, on rakkaan ystäväni muutto Lappeenrantaan opiskelemaan. En malta odottaa! Voi niitä ihania hetkiä, joita päästään viettelemään nyt, kun taas samalla paikkakunnalla asustellaan.
Ihmissuhderintamalla kesä on ollut aika erikoinen. Hämmentäväkin ja välillä myös vähän rankka. En tiedä kuihtuuko tämä kesän mukana vai jaksaako kantaa vielä syksyyn. Aika näyttää.
Nyt nautiskellaan vielä loppukesästä ennen syksyn kiireitä ja koulun alkua! Muistetaanhan kerätä kaikki aurinkoenergia talteen, koska sitä talvella taas tarvitaan :)
Ja muuten totisesti onkin! Ihanaa, ihanaa. Tätä ei vaan voi hehkuttaa liikaa! Joka kevät on ihan yhtä yllättävää kuinka piristävää on, kun aurinko paistaa jo aamulla herätessä ja sitä kestää pitkälle iltaan asti. Vielä hetken joutuu odottamaan, että leskenlehdet ja hiirenkorvat heräilevät, mutta ei varman enää kauaa. Vaikka talvikin on ihan kivaa aikaa, kevät on onnellinen.
Keväässä on joku taika. Kaikki asiat näyttää ja tuntuu jotenkin ekstrakivalta ja muutenkin on energinen ja eläväinen olo. Pienet asiat ei jaksa ärsyttää. Ei edes tien reunoja koristavat terveiset lenkkeileviltä koirilta tai se, että kauppareissulla hulahtaa nilkkoja myöten vesilätäkköön tennarit jalassa. Ihmeellistä. Polkupyörä pääsi tänään pitkän talven jälkeen taas päivänvaloon. Sekin taisi tykätä. Välillä tuntuu, että kevät saa silmät aukeamaan. Ihan kaikkien asioiden suhteen. Maailma tavallaan kirkastuu. Oman elämän epäkohdat pompahtaa esiin. Onneksi asioille voi aina tehdä jotain. Eli ei muuta kun niskasta kiinni..!
Kesäloma alkaa jo neljän viikon päästä. Ihan hurjaa, miten nopeasti ensimmäinen vuosi Lappeenrannassa on vierähtänyt. Kaupunki on saanut minut kyllä täysin valtaansa. Innolla odotan kesää. Voi olla, että rakastun... :)
Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa vanhalla kunnon porukalla liikenteessä. Tällä kertaa vaikutettiin Joensuun yössä. Itse olin kuskin ominaisuudessa, joten ilta meni melko rauhallisissa merkeissä. Ihan huippua oli saada kerättyä koko kööri kasaan! Kiitos Johannalle tupareiden järkkäilystä ja onnea uuteen kotiin :)
Mutta jotten kuulostaisi ihan ylipositiiviselta, täytyy kyllä todeta, että alkaa myös pientä paniikin poikasta pukata. Vaikka olenkin ollut ihan tyytyväinen ammattikorkeakouluopiskeluun, haluan vielä yrittää yliopistoon pääsyä. Pääsykoekirjoista puolet luettu. Nyt pitäisi koittaa kiristää vähän tahtia. Toivotaan parasta..
Vähän tylsää nyt kun ei ole oikein tullut kuvailtua, mutta ehkä seuraavalla kerralla enemmän.. Kamerasta löytyi kuitenkin muutama pikkuveljen otos pääsiäiviikonlopulta. Vietettiin yksi päivä kauniissa maisemissa mummin ja ukin mökillä paistellen makkaraa ja ajellen moottorikelkalla. Oli muuten kivaa! Meitä olikin ihan kunnon lössi mukana, yhteensä 20 ihanaa, tärkeää ihmistä. Ai miten niin muka iso suku? ;)
Tässäpä yksi viime aikoina suhteellisen paljon soittolistalla soinut kappale. Voiko olla enempää keväinen ja oikeastaan kesäinenkin? Mahtava!
Nauttikaa auringosta ja lämpimistä päivistä täysin siemauksin!
Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin nyt palailla näille taajuuksille taas hävettävä pitkän tauon jälkeen. En ala tässä nyt ruotia menneiden viikkojen ja kuukausien tapahtumia, vaan keskityn vain olennaiseen :)
Nimittäin, mitä ihmettä sitä ihminen tekisi ilman ystäviä? Luultavasti ei mitään. Tai itselläni ainakin aika moni asia jäisi tekemättä, jos eivät ystävät olisi potkimassa liikkeelle. Tai kannustamassa uskaltamaan. On asioita joita voi tehdä vain ystävän kanssa, koska yksin se ei onnistuisi tai olisi vähintääkin täysin typerää. Jotenkin ystävän kanssa kehtaa näyttää tyhmältä ja nololta, yksin ei. Ystävien kanssa ei pelota eikä epäilytä melkein mikään. Ollaan ainakin kaksinverroin vahvempia, rohkeampia, hullumpia ja hauskempia. Kuitenkin myös ahdistukset ja surut jaetaan. Ne helpottavat heti kummasti.
Itselläni on hyvin monenlaisia ystäviä, joihin olen tutustunut elämän eri tilanteissa. On lapsuudenystäviä, ala-asteella saatuja ystäviä, ylä-asteella saatuja ystäviä, lukioaikaisia ystäviä ja uusimpina ns. aikuisiän ystävät. Jokaisella heistä on oma tärkeä roolinsa ja paikkansa elämässäni ja kaikista heistä olen onnellinen. Ja monia sellaisiakin kavereita ja tuttuja on, joiden kanssa oltiin jossain vaiheessa elämää läheisiä, mutta ajan myötä on etäännytty. Myös he ovat olleet osana sitä, kuka minä olen.
Mistä ystävän sitten tunnistaa? Kaikki tietää varmaan ne tavallisimmat kliseet, joten niihin en nyt ollenkaan paneudu. Sen sijaan mielestäni oikean ystävän tuntee ainakin...
...siitä, että saa omassa pienessä salaisessa facebook-ryhmässä tyyyyyyylsäääää-julkaisuun 759 kommentin ketjun.
...siitä, että voi sanoa asiat ja omat tuntemukset kiertelemättä ja kaunistelematta varmana siitä, että välit eivät mene. Hetkellinen viileyskin haihtuu viimeistään parissa päivässä.
...siitä, että heille voi myöntää olevansa koukussa BigBrotheriin vaikka on aina vannonut ettei koskaan ikinä rupea sitä katsomaan.
...siitä, että lenkillä ei tarvitse sanoa puoleen tuntiin sanaakaan, eikä se silti ole yhtään kiusallista.
...siitä, että voi vauhdikkaan baari-illan jälkeenkin luottaa siihen, että pääsee kotiin.
...siitä, että parisängyssä vierekkäin nukkuminen on täysin normaalia.
...siitä, että voi innoissaan kuunnella pikkuG:tä ja laulaa Romeota ja Juuliaa ulkomuistista vanhoja hyviä aikoja muistellen.
...siitä, että toivotetaan mummoja hyvän yön sijasta.
...siitä, että nauraetaan vedet silmissä, hysteerisesti jutuille, joita kukaan muu ei ymmärtäisi.
...siitä, että ei tarvitse koskaan tuntea itseään yksinäiseksi.
