Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin nyt palailla näille taajuuksille taas hävettävä pitkän tauon jälkeen. En ala tässä nyt ruotia menneiden viikkojen ja kuukausien tapahtumia, vaan keskityn vain olennaiseen :)
Nimittäin, mitä ihmettä sitä ihminen tekisi ilman ystäviä? Luultavasti ei mitään. Tai itselläni ainakin aika moni asia jäisi tekemättä, jos eivät ystävät olisi potkimassa liikkeelle. Tai kannustamassa uskaltamaan. On asioita joita voi tehdä vain ystävän kanssa, koska yksin se ei onnistuisi tai olisi vähintääkin täysin typerää. Jotenkin ystävän kanssa kehtaa näyttää tyhmältä ja nololta, yksin ei. Ystävien kanssa ei pelota eikä epäilytä melkein mikään. Ollaan ainakin kaksinverroin vahvempia, rohkeampia, hullumpia ja hauskempia. Kuitenkin myös ahdistukset ja surut jaetaan. Ne helpottavat heti kummasti.
Itselläni on hyvin monenlaisia ystäviä, joihin olen tutustunut elämän eri tilanteissa. On lapsuudenystäviä, ala-asteella saatuja ystäviä, ylä-asteella saatuja ystäviä, lukioaikaisia ystäviä ja uusimpina ns. aikuisiän ystävät. Jokaisella heistä on oma tärkeä roolinsa ja paikkansa elämässäni ja kaikista heistä olen onnellinen. Ja monia sellaisiakin kavereita ja tuttuja on, joiden kanssa oltiin jossain vaiheessa elämää läheisiä, mutta ajan myötä on etäännytty. Myös he ovat olleet osana sitä, kuka minä olen.
Mistä ystävän sitten tunnistaa? Kaikki tietää varmaan ne tavallisimmat kliseet, joten niihin en nyt ollenkaan paneudu. Sen sijaan mielestäni oikean ystävän tuntee ainakin...
...siitä, että saa omassa pienessä salaisessa facebook-ryhmässä tyyyyyyylsäääää-julkaisuun 759 kommentin ketjun.
...siitä, että voi sanoa asiat ja omat tuntemukset kiertelemättä ja kaunistelematta varmana siitä, että välit eivät mene. Hetkellinen viileyskin haihtuu viimeistään parissa päivässä.
...siitä, että heille voi myöntää olevansa koukussa BigBrotheriin vaikka on aina vannonut ettei koskaan ikinä rupea sitä katsomaan.
...siitä, että lenkillä ei tarvitse sanoa puoleen tuntiin sanaakaan, eikä se silti ole yhtään kiusallista.
...siitä, että voi vauhdikkaan baari-illan jälkeenkin luottaa siihen, että pääsee kotiin.
...siitä, että parisängyssä vierekkäin nukkuminen on täysin normaalia.
...siitä, että voi innoissaan kuunnella pikkuG:tä ja laulaa Romeota ja Juuliaa ulkomuistista vanhoja hyviä aikoja muistellen.
...siitä, että toivotetaan mummoja hyvän yön sijasta.
...siitä, että nauraetaan vedet silmissä, hysteerisesti jutuille, joita kukaan muu ei ymmärtäisi.
...siitä, että ei tarvitse koskaan tuntea itseään yksinäiseksi.
...siitä, että tietää olevansa tärkeä.
